Maailmalle

A lot of funny stuff happens in Canada. 

- Samantha Bee 

12 tunnin päästä olen jo matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tuntuu ihan tavattoman oudolta, en osaa yhtään sanoin kuvailla että minkälaiset tämän hetkiset fiilikset on. Toisaalta oon ihan innoissani ja jo menossa, mutta on tullut päivän aikana myös sellaisia kamalia kohtauksia että apua en uskallakkaan. Ja sitten taas jossain vaiheessa ei edes ymmärrä että on lähdössä. Oon hyvästellyt kaverit tänään, oli melko haikeeta, mutta hyvin selvisin näköjään. Pidä ittes naisena tuo tuliaisia pidä ittestäs huolta älä eksy lentokentällä pidä hauskaa älä unohda meitä. Silleens, eli ainakin hyvillä ohjeilla matkaan!

Matkalaukku ja käsimatkatavarat on kaikki tsekattu valmiiksi ja selviä ilman lisäkiloja, jihu! Vähän teki tiukkaa, koska jotkut noista ringettekamoista vei aika paljon tilaa tuolla matkalaukussa. Mutta joooo se vaihe on siis checked ja nyt tarvitsee tosiaan vaan lähteä. Niin kuin sanoin joskus aiemmin, vaikka tätä oon odottanut liian kauan, niin lähtö tuli kyllä ihan puskista. Ei sitä vaan hoksaa että on huomenna lähdössä 10 kuukaudeks pois.

Kattelen tässä Pahat pojat -leffaa, joka muuten oli yksi kavereiden antamista läksiäislahjoista. Tää elokuva on huippuhyvä. Mulla on yleensä omat ennakkoluuloni suomalaisista elokuvista, mutta tämä kipale kyllä ylitti odotukset! Tykkään. Ihmeellistä riehumista, mutta ihanan rentoo just tähän hetkeen! Jasåer Pääkkönen hih.

Jep jep. Nyt illalla pittäis vielä käydä läpi tuo huominen ohjelma ja miettiä että mitä pitää sanoa sitten Kanadan kentällä kun viranomaiset alkaa kyselemään että kukas mä olen ja mitä täällä teen. Noo, kun muutkin on päässyt läpi niin enköhän mäkin. Eniten pelottaa se vaihto siellä Saksassa, vaikka tosiaan aikaa onkin muutama tunti, mutta kuitenkin. Ja eiköhän joku kiva auta avuttoman pientä vaihtaria joka on eksyksissä... Yhy. Noo. Ehkä joku huomaa jos en selviäkään Kanadaan... Kenties. Onneks voi aina soittaa isille jos tulee ongelmia!

Eipä tässä muuta, ei oikein ole mittään järkevää sanottavaa. Tai voisi olla, mutta en saa niitä sanoiksi. No, ehkä Kristiina Brask auttaa.

Paljon nähdä kai saan, kun kierrän tän maan.

Älä oo pahoillaan, mä vielä palaan.

Siipiäin kokeilen vaan.

Mun kuvan laitoin lompaakkos sun,

etten vaan mielestäs jää.

Katso mua silmiin iltaisin kun ikävä sua itkettää.

Suomi, nähdään taas ensi vuonna!

Sinderella