Makea puuro

We have it all. We have great diversity of people, we have a wonderful land, and we have great possibilities. So all those things combined there's nowhere else I'd rather be.

-Bob Rae

Ah vihdoinkin on oma kone käytössä! Koska jouduin käyttämään isäntäperheen konetta, mulla ei ollut mahdollisuutta kirjoittaa blogia (en muistanut salasanaa enkä liiemmin sähköpostiakaan jolla tänne boggeriin rekkaroiduin). Kuitenkin, täällä ollaan nyt sitten. Ja nyt saatte varautua todella pitkään selitykseen joka sisältää mahdollisimman paljon kaikkea ensimmäisistä viikoistani täällä Kanadassa.

Lennot Kanadaan kului ihan kivoissa merkeissä. Helsingistä Frankfurtiin oli kyllä aika tiukkaa poraamista melkein koko ajan, koska tuntui etten ollutkaan valmis tähän ja halusin vaan takasin kotiin. Mutta sitten kun pääsi tosiaan Frankfurtiin ja etsimään lähtöporttia Kanadan lennolle, kaikki muuttui innostukseksi ja iloksi. Jes Kanada, täältä mä tulen!

Lentokentällä Ottawassa oli vastassa aluevalvoja, Dave, Alyssa ja Jess. Mulla oli pientä säätöä papereiden kanssa ja viranomaiset joutu saattamaan mut ulos, mutta siitä se sitten lähti. Kaikki toivotti mut tervetulleiks ja kyseli lennoista ja mulla meni hetki tajuta että öö tosiaan pitäis vastata englanniks. Olin kyllä sairaan väsynyt pitkän lennon jälkeen ja sain vielä viikon verran kestävän nuhan kylmästä lentokoneesta, mutta normaaliin tapaani yritin olla sosiaalinen ja pirteä ja ties mitä. No joo, heti kun päästiin kotiin niin menin suihkuun ja nukkumaan.

Asun täällä oikein kauniilla seudulla (kaikki taalla tuntuu olevan porvareita, isot talot [mulla on oma iso huone ja talossa on kolme kerrosta] ja viiskytä autoo, jännä tottua tälläiseen koska Suomessa ei ollut ihan samanlaista meininkiä...), poissa suurkaupungin hulinasta mutta kuitenkin täältä on nopeat ja helpot yhteydet pääkaupunkiin jos vain haluaa (juurikin tänään kävin lentokentällä ja tulin keskustasta bussilla kotiin; tuli nähtyä ikkunasta Chinatown, parlamenttitalo ja jäähalli, ja matka kotiin kesti vain 25min). Tällä alueella (esikaupunkialueen osa) asustelee sellaiset 95 000 ihmistä, iso ostoskeskus the Bay on 10min matkan päässä ja jäähalleille on matkaa viidestä kymmeneen minuuttiin. 

Mun mielesta Ottawan alue on todella kaunista; täältä löytyy metsää jota peittää tällä hetkellä ruskanvärit, kumpuja ja pieniä vuoria silmänkantamattomiin. Keskusta on tyylikäs, modernia löytyy mutta myös vanhoja ihania rakennuksia on. Täällä on myös todella siistiä, tarkoitan etta ihmiset osaa ihmeen hyvin laittaa roskat roskiksiin. Aurinko täällä on paistanut kahta paivaa lukuunottamatta koko oleiluni ajan. Ilma alkaa viiletä kuitenkin, talvi on tulossa.

Opiskelen St. Matt's High Schoolissa, bussilla n.20min matkan päässä kotoa. Koulu on katolinen koulu ja pitää siispä käyttää koulupukua. Se on ihan kivaa, koska puku on ihan siisti eikä edes tarvitse ottaa paineita pukeutumisen suhteen (kuuluu joukkoon jo valmiiksi eikä tarvitse miettiä että mitä voi pukea päälle ja mitä ei). Eikä tuhlata niin paljoa rahaa vaatteisiin! Koulua on reilut 6 tuntia päivässä, loppuu ennen kolmea. Kaksi lukkaria on vuoden aikana, toinen syksysta tammikuuhun ja toinen tammikuusta kesäkuuhun. Molempina jaksoina opiskellaan kolmesta neljään ainetta. Mulla on enkkua pari kurssia, psykologiaa, historiaa, lakia, family studiesia ja uskontoa/kulttuuria (katolisessa koulussa on pakko opiskella uskontoa).
Opiskelen 12.luokalla, mulla on graduation kesakuussa.

Koulussa on kolme vaihtaria mun lisäksi; Italiasta (Jay P), Unkarista (Krisztina) ja Japanista (Alisa). Tapasin nää kaikki kolme mun tokana koulupäivänä. Heti tultiin tavattoman hyvin juttuun! Ainaskin Jay P:n kanssa oli kivaa jutella ja naureskella; tuo puhuu enkkua tosi hyvin ja on kans 12.luokalla. Krisztina on kans hyvä enkussa, mutta sen aksentti on toisinaan tosi hassua. Alisa ei puhu englantia kovinkaan hyvin, mutta ehkä tuo oppii vuoden aikana!

Ollaan jo suunniteltu porukalla ties mitä menoja!

Ensimmäinen koulupäivä meni tosiaan lähinnä paikkoihin ja ihmisiin tutustuessa. Hannah, meidän ringettejoukkueestaa, esitteli mulle kavereitaan ja näytti koulua ja ohjas tunneille. Tavattoman monta ihanaa ja kivaa ihmistä on tullut lyhyessä ajassa tavattua, ja tykkään tosta koulusta ihan hirveesti! Se on niin kotoisa; oppilaiden julisteita ja maalauksia seinillä, valokuvia urheilujoukkueista ja aikaisemmista graduationeista, hauskoja suuntaviittoja jotka näyttää missä mikin on, jne. Koulu on tosiaan todella iso; en todellakaan uskoisi että kukaan pystyy sisäistään koko paikkaa edes parissa viikossa.

Oppilaitakin on se 1200.


Thanksgiving! Saavuin tänne keskiviikkona ja thanksgiving -viikonloppu oli heti seuraavaksi edessä; dinner hostmumin sukulaisten kanssa. Totta kai siinä itse ketäkin jännitti ihan hirveästi, koska enhän mä nyt parissa päivässä edes ehtinyt tottumaan englantiin! Lauantai, siis tämä dinner päivä, oli kuitenkin yksi tähän mennessä parhaimmista täällä! Meillä oli päivällä ringettepeli (jossa scoredin two times yeij) joka voitettiin, ja sieltä sitten nopsaan kotiin ja suihkuun. Sukulaiset (mummua ja veljenpoikaa ja tätiä ja setää) oli saapuneet sitten kun menin alakertaan ja hetihän siinä sai alkaa itseään esittelemään. Olivat kyllä tosi mukavia, nautin olostani täysin siemauksin! Eikä kielikään tuntunut niin vaikealta, sitä paitsi nuo sanoivat että ei kannata ottaa paineita ja että mun pitää sanoa jos puhuvat liian nopeasti. Illallisella tuli sitten juteltua suomalaisista jouluruoista, biletyksestä (köh, onneksi mun hostvanhemmat hyväksyy pienet jamit sillontällön...), säästä ja kermavaahdosta ja muusta jännästä! Loppuilta meni porukalla Wii:tä pelaillessa ja herkkuja nauttiessa. Mä niin nautin, oli ihan sairaan mukavaa.

Reilun parin viikon aikana olen päässyt reissaamaan ihan kivasti; no tosiaan on tullut lähiseutuun tutustuttua, mutta sen lisäksi on tullut käytyä joen toiselle puolen Quebecissa päin, jossa perheen mökki on järven rannalla ihanan luonnon keskellä! Lisäksi Quebec City on tullut tsekattua sekä sen lähiympäristö, ja no Montrealin läpi tuli ajettua ruuhkassa ja kiireen takia ei ehditty pahemmin sitä vielä kiertämään.

Ringette on suurin syy reissaamiseen; meillä kun on noita pelejä ympäri Ontariota. Suurin osa on kuitenkin hiukan pienemmissä paikoissa, mutta noita helmiäkin tosiaan löytyy; Quebec City, Montreal, Toronto... Toronton reissua odotan tosi paljon!

Ringeten kautta olen päässyt myös tutustumaan uskomattomiin ihmisiin! Joukkue on ottanut mut todella lämpimästi vastaan; kaikki on innokkaita kuulemaan "suomalaisesta ringetestä", Suomesta ylipäätänsä ja olen joutunut useampaan kertaan jo kuulusteluun siitä että kai musta saa bileseuraa viikonloppuisin, hoho!

Bileistä puheenollen, kanadalaiset jamitkin tuli viidentenä päivänä koettua kun hostsisko pyysi mut mukaan partyilemaan. Jännitti alkuun kamalasti, mutta onneksi porukka teki harvinaisen selväks että niiden seurassa ei tarvii pelätä mokaamista tai nolostumista! Se oli tosi upeeta, sitä tunsi kuuluvansa porukkaan.

Tänään kävi pieni tapaturma jäähallilla, eh. Olin katsomassa ringettepeliä, meidän seuran vanhemman joukkueen, ja toimin luukkuvahtina eli availin vaihtoluukkua pelaajille kun ne meni ja tuli. Toisen erän alussa jätin sormet luukunväliin. Kirjaimellisesti mun sormeen tuli lommo ja kun olin saanut ne sormet pois sieltä oven välistä, kesti kymmenen sekuntia niin pyörryin. Seuraavan kerran löysin itseni makaamasta vaihtopenkiltä. Olin ihan pihalla että mitä oli tapahtunut, sain kuitenkin jäitä sormille ja vettä juotavaks ja nyt oon ihan reilassa. Vähän on pikkurilli ja nimetön arkoina mutta hyvin chattailu sujuu! Lmao.

Hei, kyselkää jos tulee mieleen jotain koska tää mun blogin kirjottaminen veny niin pitkälle ja on vaikee muistaa kaikki kahden viikon jutut niin go ahead!

Niin ja ps; Facebookkiin tulee kaikille näkyvä kuva-albumi Kanadasta, jossain vaiheessa kunhan saan aikaiseksi...

Sinderella