Sinderella's dreams 10-11: Aika kultaa muistot

We do not remember days, we remember moments.

-Cesare Pavese

Jotennin tuli sellatte mieli vaan kirjotella. Rullaa toki alaspäin jossei ajatuksenjuoksu kiinnosta. :)

Tuli selattua omaa Facebookseinää, ja sitten silmät osuikin yhteen tilapäivitykseen. Päivitykseen, joka oli viimeinen ennen kuin lähdin Suomesta. Sitten sitä vaan alkoi miettiä, että miten nopeasti aika on tuosta tilapäivityksestä asti lentänyt. Ja miten paljon olen saanut muistoja tuon tilapäivityksen postaamisen jälkeen. Ei hätää ihmiset, en ala tässä nyt vuodattelemaan ja muistelemaan; teen kuvallisen muistelumerkinnän lähempänä sitä päivää, kun lähden takaisin Suomeen.

Tosiaan, 58 päivää ennen kuin olen matkalla takaisin kotiin. Jotennin on todella sekavat fiilikset, vissiin viimeisten kuukausien hämmennystä ja kriisiä; tartten kipeesti jonkun, jolle puhua. Tosin, oon jo jotennin oppinut ottamaan kotiinpaluun positiivisemmalta kantilta! Vaikka tosiaan täällä on kaverit, poitsu, toinen koti, elämä jota rakastan... Mutta silti odotan sitä, että pääsee Suomeen elämään sitä elämää, jossa kaikki on tuttua ja turvallista. Niin, jaksan miettiä Suomea posiitivisesti, koska pian näen perheen ja kaverit ja joukkueen.

Tää vuosi on antanut kyllä ihan hirveesti, ja sitä paitsi vielä on edessä vajaat kaksi kuukautta; siinähän ehtii tapahtua vaikka mitä! Kuitenkin, oon oikeasti tosi ylpeä itsestäni; tiedän että kaikki ei tähän pystyisi, mä olin yksi niistä jotka uskaltautui heittäytymään tuntemattomaan, vaikka tiedettiin jo ennen lähtöä että se kyllä tulee myös sattumaan, eikä kyse ole vain ruusuilla tanssimisesta. Täällä sitä on ihan alkanut miettiä, että musta on ihan mihin vaan jos vain haluan. Oon oppinut ihan hirveesti, niin itsestäni kuin muistakin, maailmasta yleensäkin. Oon oppinut arvostaan Suomea ja kotia siellä. Koti-ikävän aikana on vaan ajatellut että se helpottaa, se menee ohi, ja mulla on oikeus koti-ikävään. Huonoina hetkinä on pari kertaa tullut ajateltua että miksi otin ja lähdin, Suomessa tätäkään ei olisi tapahtunut. Mutta nuo tuollaiset hetket on vaan vahvistanut ihan hirveesti; musta on tullut hirveen paljon kärsivällisempi ja vahvempi ihminen.

Haluan vaan sanoa tuleville vaihtareille, että hei jou, teidän matka ei tuu olemaan helppo, tuutte kohtaamaan niin paljon kaikkea mihin ette osaa varautua vaikka luulitte että osaisitte. Siitä huolimatta, mihin menettekin, vaihtovuodesta tulee unohtumaton, ja tuutte oppimaan niin pajon että pois alta. Muistakaa aina pitää mielessä se, että te ootte yksiä niistä rohkeimmista.

Noniin ja sitten tosiaan tähän päivitykseen ja siihen oikeaan asiaan joo. Ei tässä tosin oo mitenkään mullistavasti asioita ehtinyt tapahtumaan Nykin jälkeen. Koulussa on tullut hengailtua, kavereiden kanssa, roudattua muuttokamaa, lenkkeiltyä, käyty leffoissa... Ja Chris saapui juuri Euroopasta Montrealin lentokentälle, jau! Huomenna koulussa, ihihih!

Viime tiistaista voisin kertoa, koska se oli ylikiva! Meillä oli siis graduation field trip; 12.luokkalaiset sai päivän vapaaks koulusta ja meidät kuskattiin Nepeaniin yhteen "leirikeskuskeen", jossa olisi ollut kiva hiekkaranta ja puisto jos ei olisi satanut. No, huonosta säästä huolimatta oltiin kyllä hetki pihalla ja pelattiin kaikki yhessä kaikenlaisia pelejä. Sisällä sitten oli kaikista parhaimmat aktiviteetit!

Meille annettiin paperipussit joihin piti kirjoittaa oma nimi ja sit pistää teipillä kiinni tuolien selkänojiin. Sit meille annettiin paperia. Tarkoitus oli kirjoittaa kivoja juttuja kavereista ja salaa pujauttaa niitä pieniä paperilappuja sit muiden paperipusseihin. Tätä oli aikaa tehdä siis koko päivä, että kaikki varmasti ehtisi kaikille kirjoittaa. Vitsit, ite olin ainakin ihan liikuttunut omista, ja mun paperipussi täytty enemmän kuin yllättävän paljon. Kaikenlaista tuli aksentista mun ikävöimiseen kun lähden Suomeen asti. Rakastan näitä ihmisiä täällä, ne on aivan ihania. Tuona tiistaina tuli monta kertaa olo, että miten mä voin jättää nää kaverit tänne??

Sitten meille jaettiin sellaiset tosi kauniit koristekivet jokaiselle. Niihin piti kirjoittaa oma nimi ja sitten ne kerättiin takaisin. Päivän lopussa jokainen otti yhden kiven korista, katsomatta kenen kiven, ja nämä kivet pitää ottaa grad prayeriin; ensi viikolla suoritettava toimitus, jossa mennään kaikki gradsit kirkkoon. Rukoillaan siellä sitten kavereille hyvät jatkot ja elämät, jotka alkaa lukion jälkeen. Tulee olemaan koskettava tapahtuma. Sain yhden Nickin kiven.

Sitten seuraavaks meille annettiin pala valkoista paperia, joka meidän piti värittää (jokaisella oma paperi). Siitä piti tehdä sellainen vähän kuin rikottu peili; peilin sirpaleiden piti olla eri värisiä. Lopussa, kaikkien meidän "rikkoutuneet peilit" liimataan yhdelle jättimäiselle kartongille, joka tulee meidän graduation seremonyyn; siellä on peilinpalanen jokaisesta vuoden 2011 luokasta!

Toinen tämmönen juttu oli sellanen, et oli toooooosi iso paperi, johon kaikki piirsi oman jalkansa:

Lopuksi meille näytettiin video/diaesitys, jonka opettajat oli tehnyt. Video sisälsi kuvia meistä gradseista menneeltä lukuvuodelta. Monille tuli tippa linssiin sen videon aikana; niin haikeudesta kuin hyvistä nauruistakin. Itse tuli näyttyä siellä edustavasti pariin kertaan, jessus. Oli ihan kiva tunne; olin jäänyt ihmisten mieliin at least lol.

Sitten oli vielä sellanen, että meille annettiin paperit, jotka oli "Kiitoskirjeesi tärkeälle ihmiselle". Elikkä kiitos hänelle tai heille, jotka ovat auttaneet, tehneet ajastasi St.Mattsissa unohtumatonta, olleet muuten vaan kivoja, jne yms. Mei sit kirjotin sen omille vanhemmille Suomeen, ja pistin pakettien mukana postissa meneen kotiin päin; se on päällimmäisenä joten niiden on vaan pakko huomata se!

Niiiiiiin. Kaikenkaikkiaan aivan mahtava päivä, vaikka ekaksi vähän epäilytti että tylsäähän siitä tulee. Oli kuitenkin supermahtia kavereiden kanssa, enkä pistäisi pahitteeksi jos pääsisi noihin hetkiin takaisin. St Matt's grads, im gonna miss you so so so much!

Dom ja sen tiikeri! Se sai sen, koska on toiminut niin aktiivisesti vapaahetoisena kaikkialla. Ihan on siis kyseessä samanikäinen tyyppi kuin mä, tiedän, näyttää vanhalta!