Tohtori Kaikkitietävä

 It's never felt more Canadian to be Canadian than it does now.
- Douglas Coupland

Tän merkinnän teemana on kysymyksiä ja vastauksia, sekä prinsessalinna. Alkuun siis vastailen joidenkin ihmisten esittämiin kysymyksiin, siis mitä tänne mun blogiin on kommentteja tullut, ja sitten loppuun pistelen vähän mun huoneesta kuvia ja muuta päivittelyä niin kuin vissiin lupailin. Silleens.

"Hei(: Sulla on TOSI ihana blogi ja mulla ois muutama kysymys, ku ehkä 2012-2013 sinne vaihtoon tulossa. Osaatko ranskaa?/Kuuluuko siellä paljon sitä? ja mistä muuten revit noi sanonnat Kanadasta aina tohon alkuun:D?"

Moi ja kiitos paljon!

Ja oih kuulostaa hyvälle tuulta purjeisiin vaan, tervetuloa tänne ihanaan Kanadaan ja totta kai, vastaan aina mielelläni kysymyksiin! Määä... En voi sanoo että osaisin ranskaa. No siis luin sitä Suomessa 5.luokalta asti, mutta ei se opiskelu koskaan ollut sen tasoista että olisin ranskalla maailmalle lähtenyt. Oon siis enkunkielisellä alueella, Ottawassa joka on ihan Quebecin ja Ontarion rajalla. Täällä kuulee aika paljon ranskaa joo. Jotkut mun kavereista on kaksikielisiä, ja palvelut esim. kaupoissa on useimmiten ranskaksi ja enkuksi. Mulla on nyt ranska täällä kyllä harjoittelussa ollut ja välillä tulee vahingossa kirjoteltua ja puhuttuakin enkkuranskaa, mutta no... Pitäydyn enkussa kuitenkin. Ja multa on monta kertaa kysytty että oonko ranskankieliseltä alueelta koska mulla on tää aksentti, hoh!

Pistän vaan googlen hakuun "Canada quotes", haha. :)

"Heips! tosi kiva blogi lueskella sulla, helpottaa omaan vaihtokuumeeseen^^

Ku oot expon kautta maailmalla niin aattelin kysästä, miten tarkaan ne valvoo koulunumeroita ja menemisiä ymsyms...?

Ite expo Espanja 2011-2012 =)"

Mooi ja kiitti!

Mulla nei juurikaan vahdi. Mun aluevalvoja on tosi rento ja kun tulin tänne niin suurin osa mun arvosanoista oli joko A tai B niin se vaan sano et etköhän jatka samaan malliin.. No oon kyl jotain tehnyt mutta kaikki opettajat ja koko koulu on niin rento ja kiva et ne vaan sanoo et älä ressaa, eh. Nyt tässä kevätlukukaudella ajattein vähän tsempata, syyslukukausi oli liian lusmuilua, hoh. Menemisiä ei vahdita kyllä ollenkaan juuri, kerran kuukaudes valvoja kyselee et miten menee ja thats it. Mut taas riippuu maasta ja aluevalvojasta jne, mutta toivottavasti suakii lykästää! Kuulostaa hienolle, tsemppiä matkaan

"Varmasti on ollut kivaa! Minkä järjestön kautta menit siis vaihtoon?"

On ollut ylikivaa! Explorius. Vastaanottavana ASSE.

"Kauankos se lento nyt oikeestaa sinne kesti? Eiks Frankfurtii lennä 1-2 tunnis´.. Onks sinne Kanadaa se joku 8h?

MM TOIVOTTAVAST iteki pääsis ISOON kouluun! Koko elämäni ollu pienes koulusm joten ois mukavaa vaihteluu nehhh -,o' minkäslainen se koulupuku on_? Ja onks siel sellassii sääntöi et ei esim sais käyttää meikkii, hiuslakkaa jne koulus? (katolisessa kun olet)"

Jepsaa, Frankfurtiin juu joku parisen tuntia ehkä hiukan vajaat.. Ja riippuu mihkä päin Kanadaa ollaan menossa tietenkin, mutta mutta hmm.. Lento Frankfurtista Ottawaan on vissiin noin 8 tuntia! Aivan tuskaa, en uskalla edes miettiä lentoa Suomeen.

Suurin osa Pohjois-Amerikkalaisista kouluista on isoja, joten dont worry! Ööh. Noh. Mä en osaa selittää sitä koulupukua ja siihen voi valita aika paljon eri vaihtoehtoja paidoista huppareihin, hameisiin ja housuihin niin pistän sitten kuvia joskus! Mutta että no sellanen on että paidasta pitää löytyä koulun nimi, tai sitten pitää pitää yllään jonkun koulun urheilujoukkueen paitaa, hupparia tms. Jotkut opettajat ei ole niin tarkkoja, jotkut saattaa antaa pitää jotain huppareita tai takkeja uniformupaitojen päällä. Hiukset ja meikit ja lävärit saa pitää miten haluaa :) Eli suht rentoo, ei niihin kuole hoho.

"Mulla on vaan pieni ongelma. Mun vanhemmat ei oikeen oo innostuneita ajatuksesta enkä oikeen tiiä miten toisin sitä niille esille. Joten haluaisin vaan kysästä että mitenkäs sä rupesit sillo puhumaan sun vanhemmille tästä haaveesta ja miten ne suhtautu siihen ? Mitäs ne vaihtovuoden hinnasta sano yms.?"

Heippa. Älä huoli, tuskin olet ainoa jolla on pieniä ongelmia vanhempien kanssa. :) Yritän neuvoa parhaani mukaan, mutta tosiaan mun vanhemmilla ei sinällään ollut mitään tätä vastaan, mutta kuitenkin joo niin.

Mä aloin puhumaan vaihtariksi lähtemisestä varmaankin kaks ja puoli vuotta ennen lähtöä, muistaakseni. Olin sinä kesänä menossa kielimatkalle kaverin kanssa, silloin isäni kyllä huomautti että voisin vähän hidastaa tahtia, hoh. Ne kuitenkin tiesi, että mun haave oli päästä pelaan tänne ringetteä, niin oikeastaan aina ne tosi hyvin sitten suhtautui. Yritin saada ne suostuteltua yksityiskouluohjelmaan, että pystyisi takaamaan ringetten pelaamisen, mutta se oli sitten kuulemma liian kallis. Ei ne muuten oikeastaan puhuneet noista hinnoista oikein mittään.

Mä en tiedä minkä ikäinen olet ja milloin lähdössä, mutta suosittelen ihan avoimesti kertomaan, että sä olet kiinnostunut lähtemään, kokemaan ja oppimaan, jos vanhempasi antavat sulle siihen mahdollisuuden. Ei kannata lähteä sillä asenteella kuin olisit jo menossa, vaan ihan kysellä että jos he eivät oo innostuneita asiasta, niin miksi, ja voidaanko asialle tehdä jotain (esim. Jos kyseessä on raha, vaihto-ohjelmia järjestäviä hyväntekeväisyysjärjestöjä löytyy, joiden messissä pääsee maailmalle hyvään hintaan ja jos vaikka jaksaa itsekin vähän tehdä kesätöitä, ja esim. Rotarylta saa vielä kuukausittain rahaakin. Tai, jos vaikka kyseessä on nuori ikäsi, voit todeta että no jos ei ensi vuonna, niin ehkä seuraavana (tiedän, odottaminen on kamalaa mutta jos se on ainoa vaihtoehto, se kyllä palkitaan.). Voit myös kertoilla että miten oot muiden vaihtareiden kokemuksia lueskellut jne, ja sanoa että se olisi sulle myös tosi tärkeää, eikä vaihtovuodesta ole kuin hyötyä tulevaisuudelle.

Ei siis kannata jättää keskustelua viimeiselle minuutille, se on kuitenkin tosi iso päätös ja muutos koko perheelle.

Tsemppiä! :)

Ps. Ja kun kerran Kanadaan aiot, voit kyllä sanoa että täällä on yliturvallista ja ihana maa on ja kaikki on ihan parasta, jeis! Haha.

"Heeips ! ihana tää sun profiili ja kiva lukee sun kuulumisia maailmalta. Mua on mietityttäny yks aika mitätön juttu mut kiroillaanko siellä yhtään ? tai siis ku suomessahan on iha yleistä että kiroillaan mut mites se on siellä päin ?"
 Heippa jaa kiidos!
Ei oo muuten kukaan koskaan tätä kysynyt! Mutta mutta riippuu täysin seurasta! Jotkut mun kaverit on sellassii et heittää fuckia joka väliin, mut sit taas joidenkin oon kuullu pahimmassa tapauksessaan vaan sanovan että "What the heck" joka on niinko "Mitä hittoa". Ite kiroilen tosi tosi vähän mistä oon ylpee. Ja no öö katolisessa koulussahan opettajat ei kuuntele ollenkaan kiroilua, että aika siivosuita on koulukaverit, mut sit taas ringettejoukkueessa monet kiroilee tosi paljon. Enkä nyt halua olla mitenkään rasistinen tai mitään, mutta tummaihoiset ainakin täällä päin puhuu paljon ronskimmin!
Perheessä ei kiroilla ollenkaan.


Jos tähän postaukseen tulee kysymyskommentteja, lisään ne tähän postaukseen, koska seuraavaan tällätteeseen kysymysvastausjuttuun luultavammin vierähtää sit taas aikaa!

Siinä nyt oli muutama vastaus muutamaan kysymyksiin, toivottavasti valaisi ihmisten mieliä ja silleen. Ja tosiaan tulevaaisuudessakin vastailen mielelläni jos jotain tulee jonkun mieleen. Joop.

 

Mmjoo. Tiiän että just edelliseen postaukseen pistin juttu noita yliopistoista, mutta sitten sainkin viimeviikolla uusia tuulia taas. En tiedä mitä tapahtui ja miten eksyin sille nettisivulle, en edes muista mikä se oli, mutta siellä oli tosiaan juttua ringettestipendeistä joita myönnetään USA:ssa ja Kanadassa yliopistoon meneville. Sitten olin ihan että hoo, no missäs näitä sitten on. No, löysin vaan että Edmontonissa. No olin vähän nureena kun ei ollut Calgary eikä Ottawa, mutta no sitten vierailin U of Albertan, joka siis siellä Edmontonissa on, nettisivuilla ja löysin sieltä ylikiinnostavan programin. Ja nyt on niiin innoissani. Mulla on mahdollisuus hakea ringettestipendia ja/tai muita stipendejä tuonne yliopistoon, voin jatkaa huoletta kielien ja kiinnostavien aineiden opiskelua (eikä tarvitse kirjoittaa kemiaa ja biologiaa ylppäreissä niin kuin Calgaryn ja Ottawan uneihin olisi vaadittu), ja plus sen lisäksi mulla on vielä serkut Edmontonissa.

Oon huomannut, ettei mun päässä enää edes pyöri toista tulevaisuudensuunnitelmia kuin tulla tänne takaisin opiskelemaan, eh. Että joo jossakin vaiheessa pittäis varmaan Suomen opolle pistää vähän viestiä että mitä meinaan...

Mutta joo ai niin mähän oon täällä vaihtarivuotta viettämässä, niinjoooooo...

Joo, no tässä viikon aikana ei oikeastaan juuri suurempia tapahtunut. Oli ringettereenejä ja koulua oikeastaan vaan. Täällä vietetään nyt Black History Month orwhateveritscalled, niin meidän koulussa sitten nuo jotkut tummaihoiset oppilaat piti pienen musiikki- ja näytelmäshown yksi päivä. Oli se ihan jees, vähän outo eikä vissiin hirveen hyvin suunniteltu, mutta no jaa. Tärkeäähän se heille varmaan on, niin istuin sitten ja kuuntelin. Ja leikin ipodilla.

Tää mun on pakko kirjoittaa, vaikka ystäväni Chris (hi Chris, I love you too, yeijj!) tätä sattuiskin eksyä lukemaan, mutta koska viikon kohokohtani liittyy häneen, niin kai se on ihan reilua että sen jaan teijän kanssa...

Meillä oli torstai-iltana Coffee House (teemana ystävänpäivä) koulussa, johon voi siis ostaa lippuja ja sitten kirjastossa on pieni stage jossa oppilaiden joku improryhmä tai vastaava lauleskelee ja soittelee akustisia kappaleita. No, tää mun deittini, Chris, meni lavalle (oli juontajana), otti kitaran ja alkoi puhua mikkiin. "Sini, this is for you", ja alko laulaan ylikaunista biisiä ja joo sulin sen kitaransoittoon. No sit kun se biisi alko loppuun niin olin hiukka pihalla sitten että mitähän mun pitäis tehdä, että mennä kiittämään vai mitens, mutta sitten lavalle hyppäs yks toinen kaveri joka piteli isoo taulua kädessään: "Sini, PROM? -Chris" Olin että ööääwoaaah what ja varmaan ihan tosi punanen ja mun ilme oli Miittaa lainaten ikuistettavan näköinen, ja kaikki ihmiset katto mua ja oli silleen et aaaaww. Ja sit Chris kysy siihen mikkiin että lähenkö sen kanssa promiin, sit se tuli ja anto kimpun vaaleenpunaisia ruusuja. ♥ Niin ja siis sanoin että joo tuun (se kyllä kysyi jo muutama viikko sitten kahvilla vähän sillai ohimennen, mutta halusi näköjään tehdä sen hiukka virallisemminkin sitten)!

Ei tapahtuisi Suomessa, että joo tällästä High School Musical elämää täällä päin. 

Perjantaina oli ihan sikakiireinen päivä. No, aamulla nukuin pommiin ja myöhästyin hiukan koulusta, mutteeeei siittä enempää. Eniveis joo, niin sitten olin jokun neljältä kotona koulusta, söin siinä ja vaihdoin vaatteet ja juoksin uudestaan bussipysäkille, määränpäänä ostoskeskus josta mun kaveri Erin tuli mut hakemaan autolla ja jatkettiin motoria vähän kauempana olevalle isommalle kauppakeskukselle, jossa meillä oli vaatteidensovitus tiedossa Costa Blancassa (toimitaan malleina yhdessä Fashion Showssa). No, Erin oli myöhässä ja kauppa oli täynnä ihmisiä, ja kun Erin sitten kuskas mut takaisin sinne ensimmäiselle kauppakeskukselle, olin tunnin myöhässä tapaamisesta; tarkoitus oli siis viettää iltaa Krisztinan ja Chrisin kanssa. No jaa, Chrisiä ei sen puoleen näkynyt ja Kriszti luki Cosmopolitania joten kaikki oli ihan good loppujen lopuks. Ja Chris sitten saapuikin aika nopeesti ja käytiin sitten syömässä, ja Louis sitten tuli meitä kyytsäämään kun otettiin parit holit. Kuunneltiin musiikkia ja siinä ajeltiin sitten puolenyön pakkeille, ennen kuin menin sitten Krisztin luo yksi katselemaan leffoja ja syömään herkkuja. 

Oli mukavaa! Näitä lisää.

Mmmh. Muuten viikonloppu onkin sitten mennyt vaan laiskotellessa, ja huomenna maanantainakin on vapaapäivä kun on joku familyday. Vissiin jos sitä taas menis leffoja katselemaan kavereiden kanssa, saas nähdä. Ellei sitten hostit keksi jottain yllättävää menoa. Tuskinpa.

Ens viikko tulee myös oleen tosi kiireinen. 

Tiistaina takaisin normaalisti kouluun, koulun jälkeen Fashon Show harjotukset jotka kestää varmaan ties miten kauan, sit ringetteharkat. Keskiviikkona koulua ja itse Fashion Show. Torstaina alkaa provincialsit, eli kauden lopputurnaus ja meillä on eka peli aamulla kymmenen aikoihin. Sieltä hetkeksi kouluun ja takaisin hallille kello neljä. Perjantaina samanlainen aikataulu. Lauantaina on muistaakseni kolme peliä, ja sunnuntaina on sitten sijoituspeli. Tuun olemaan aika onnellinen sunnuntai-iltana kun kaikki on ohi. Mutta samalla tulee olemaan tosi surullista, kun pelaan tyttöjen kanssa viimeistä kertaa yhdessä. Tuskinpa koko tiimiä yhdessä sitten tulee enää näkemään, melkein kaikki kun ollaan eri kouluissa ja ties mitä. No, pitää nauttia vaan viimesistä hetkistä sitten! Sitten onkin turneen jälkeen aika pistää ringettekamat meneen kotio päin, eli Suomeen lähtee ensimmäinen paketti parin viikon sisällä... So sad.

Eniveiss jooo. Niin. Mun huone. Kuulun tosiaan niihin vaihtareihin joita lykästi oman huoneen kanssa!

Tässä nytten vaan yleisnäkymä ovelta. Ei se liian iso ole, mutta tykkään silti!

Vaatekomerolta päin, jee.

Montrealista kortteja, Saran joululahjaks antama Team Canada frisbee, kolme ekaa Potteria, ihanimpien tyttöjen antama palapeli sekä Kanadaesitteitä.

Joo no siinä nytte on vaahterasiirappii, Muumeja, koruja, käsirasvoja sun muuta härpäkettä. Ja puhelin.

Suomen lippu loistaa. Paljon kortteja Suomesta plus mitä oon täällä saanut. Sit on tiimikuva ja mitali turnauksesta jossa sijotuttiin toiseksi.

Ikkunalauta on pyhitetty taas Montreal korteille, ja Kanadanalleille joita sain synttäri ja joululahjoiks. Huomatkaa myös Canada Olympic joulusukka! Sitte on Tim Hortonsilta season muki ja maustettuja kaakaoita, Chrisin antamat capuccinot ja chocolatet, joku majava, ja muuta Kanadasälää.

Vaatekomero... Siellon täyttä; muutama ruusu kuivumassa, nallekin löytyy. Huomatkaa piraattiasuni jota käytin Halloweenina!

Siiiiinä oli sellatte pieni kierros mun huoneessa. Tykkään tästä tosi paljon, vaikka no ei se mun omaa huonetta Suomessa kummiskaan voita. Vaatekomero sais olla isompi eh.

Ei mulla nyt oikeastaan muuta tällä kertaa olekaan tarinoitavana. Kirjottelen vissiin seuraavan kerran tän kiireisen viikon jälkiin joskus!

Sinderella