Kuolinpaita

True love doesn't have a happy ending, because true love never ends. Letting go is one way of saying I love you. 

1. Mitä opin?

2. Mikä oli parasta ja tyhmintä?

3. Viimeiset päivät ja lähtö.

1.

1. Olemaan ylpeä Suomesta ja suomalaisuudesta. Uskokaa tai älkää, alkuun oli tosi vaikeaa olla ylpeänä kertomassa kotimaastani Suomesta jotka melkein kaikki sekoitti Ruotsiin tai ei tiennyt että missä Suomi sijaitsi. Itsenäisyypäivän aikoihin sitä tajusi miten hieno, pieni itsenäinen maa Suomi onkaan. Ja lisäksi aloin uskoa siihen kun ihmiset sanoi että on siistä että olen suomalainen. Oma maa mansikka, ikuisesti.

2. Kärsivällisyys. Vaihtarivuosi ei ole ruusuilla tanssimista ja enemmäin kuin useasti maailmalla törmää ihmisiin joita ei vain voi sietää, mutta kun on pakko. Oon oppinut käsittelemään tunteitani selvästi paremmin, niin ihmisten kanssa kuin esimerkiksi lentokentän turvatarkastuksen jonossakin. Mun mielestä tää on yksi tärkeimmistä asioista mitä opin vuoden aikana. Ja mun vanhempien mielestä myös...

3. Rohkeus. Vaikka olenkin tosi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, alkuun Kanadassa tuli huomattua että vieraille puhuminen ja omanaitsenä oleminen tuotti hankaluuksia. Siihen oppi kuitenkin nopeasti, ja vuoden lopussa olin aina ensimmäisenä menossa kysymään tuntemattomilta neuvoa jos esim. satuttiin eksymään tai oli muuta häikkää. Opin myös puhumaan ongelmista jos niitä esiintyi ihmisten kanssa; voin kertoa että keskustelun aloittaminen ei aina ole se kaikkein helpoin duuni...

4. Englannin kieli. Totta kai. Kieli kehittyi ihan huimasti yhdeksän kuukauden aikana! Nyt on suomikin vielä takkuillut, ja täytyy myöntää että särähti kyllä pahasti korvaan Helsinki-Vantaan lentokentällä kun ihmiset ympärillä mölisivät suomeksi. Kyllä musta tuntuu että englanti on se mun kieli. Whatsup bitcheeeeeeees?? (Anne tietää mitä tarkoitan) Jokkut on kyllä huomautellut että yritänpä mä nyt olla niin amerikkalainen kieleni kanssa, mutta menkääpä ite vuodeksi toiseen maahan ja palatkaa kuin olisitte koko ajan siellä suomea puhunut.

5. Selviytymään maailmalla ja huolehtimaan itsestäni. Oon niin ylpeä itsestäni että pystyin tähän. Vaihtarivuoteen ei kaikki uskalla ryhtyä, mutta mä tein enkä kadu lähtöä yhtään. Musta tuli niin paljon itsenäisempi ja opin ottamaan vastuuta ja huolehtimaan omista asioistani. Täällä kotona ei tarvii porukoiden enää passata, ja se lellitty kakara on vihdoin hävinnyt. Niin ja kelatkaa nyt, yksinään selviytymistä vieraalla kielellä vieraassa maassa!

6. Arvostamaan vanhempia. No enhän mä tätä oikein aina osaa näyttää ulkoisesti, mutta kyllä ne tietää. Se kaikki mitä äiti ja isi on mun eteeni tehnyt, lävähti päin naamaa Kanadassa ollessani. Oon niin iloinen että mulla on vanhemmat jotka antoi tähän mahdollisuuden, maailman parhaat porukat!

Mun läksiäisistä. Parhaat tytsyt Eileen ja Sarah!

Läksiäisistä taas. Chrisin kanssa!

2.

Parasta oli varmasti kaverit ja niiden kanssa vietetty aika. Tutustuin niin moneen aivan uskomattomaan ihmiseen, joiden kanssa solmin ystävyyssuhteita joiden tiedän kestävän hamaan loppuun asti. Yhdessä vietetyt hetket oli kultaa ihan koulun historian tunneista aina jameihin ja promiin sekä graduationiin asti. Oon niin kiitollinen kaikista ystävistä jotka sain vuoden aikana, enkä olisi voinut toivoa parempia ja ihanampia kanukkeja ymprilleni.

Paskinta oli huonot ajat isäntäperheen kanssa. No, aikamoistahan se oli jo uuden vuoden jälkeisistä päivistä lähtien, mutta oon aikas onnellinen että selvisin ilman perheenvaihtoa. Lentokoneessa sai sitte onnitella itteensä. Pinnahan niiden kanssa tosiaan oli kireellä enemmän kuin kerran, mutta koska se oli itsehankkimani perhe, ei viitsinyt valittaa. Menihän se siinä sitten kun oppi antaa meneen niiden jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Krisztin kanssa graduationissa!

Paras kaveri Adam!

Henryn ja Benin kanssa.

  Chris dear!

Paras kaveri Conor! Joka vissiin tulee Suomeen elokuussa!

3.

Viimeiset päivät tuntuu olevan ihan hämärän peitossa. Graduation oli ihan uskomaton! Oli kyllä tosi kuuma, että niihin kaapuihin ja hattuun pukeutuminen tuotti aikamoista tuskaa. Kuitenkin, mulla oli Suomen lippukin mukana! Ennen lavalle astelua ja rehtorin kättelyä mua tutisutti ihan sikana, jännitti siis hirveesti. No mutta se meni hyvin enkä kompuroinut ollenkaan, ja kun mun nimi huudettiin niin monet katsomossa ja oppilaista hurrasi. Oli hieno tunne. Sieltä sitten saatiin jos jonkinlaista todistusta vaihtarina olemisesta ja St Matt'sin grade 12 suorittamisesta. Hienoja muistoja, ne on kaikki paperit nyt jo kehyksissä.

 Sitten siellä otettiin kuvia kavereiden kanssa, ja monet näin viimeistä kertaa. Ympärillä oli paljon itkeviä ihmisiä. Itseni mukaanlukien.

Kaverit tosiaan järkkäsi läksiäiset jonne oli kutsuttu tusinan verran mun lähimpiä ystäviä, kun en halunnut sellaisia isoja pippaloita. Kakkukin oli. Jäätelökakku, sinivalkoinen, jossa luki että "We'll miss you Sini" ja sydän. Talo oltiin koristeltu sinivalkoisilla nauhoilla ja teemana oli pukeutua sinivalkoisiin. Ylempänä kemuista onkin sitten muutama kuva. Olihan se haikeaa, vaikka en siinä vaiheessa vielä tajunnutkaan että olen lähdössä. Kuunneltiin musiikkia ja juteltiin ja otettiin kuvia jne. Sarah ja Eileen oli tehnyt tuollaiset Sini -paidat ja sit hyvästikortin! Voih.

Sitten mun perhe lähtikin mökille ja mä jäin kaupunkiin koska halusin tietenkin viettää Kanadapäivää. Asuin siis sen viikonlopun Eileenin luona (ja vitsi sen 9-vuotias pikkusisko Kiara on yli-ihana, pelattiin yötä myöten Wiitä sen kans!). Pukeuduin sit Kanadapäivänä punavalkoisiin converseirin ja pyjamahousuihin, joissa oli Kanadan vaahteranlehtiä, sit sellaseen Kanada -paitaan, ja silinterihattuun. Oli muuten vielä tatuoinnit poskissa. Oli ihan huippupäivä! Oli tosi lämmin ja ihmisiä oli keskustassa yhtä paljon kun Suomessa on suunnilleen asukkaita. Siellä oli vissiin kolme festarilavaa jossa oli erilaisia kanadalaisia esiintyjä, huikeen iso screen josta pysty seuraan tapahtumaa, tanssiesityksiä, tivoleita, IHAN KAIKKEA. Nähtiin myös prinssi William ja prinsessa Katie! Illalla kun oli myöhä ja pimeetä niin oli uskomattomin ilotulitus mitä oon ikinä nähnyt !!! Laittaisin kuvia, mutta kun mun kone on sen verran rikki etten uskalla laittaa niitä kuvia talteen levylle enää. Kanadapäivästä kyllä löytyy pari kuvaa.

Victoria ja Marina!

Sitten olikin lähdön aika tiistaina 5.7. kello 19:40 Ottawan lentokentältä. Chrisin kanssa tuli viimeiset hetket vietettyä ja käytyä kylä ympäri katsomassa viimeisen kerran parhaat kaverit. Hyvästelin Adamin viimeisenä ja tuntui että en oo ikinä itkenyt niin paljoa. Siinä sekin sitten itki. Noi hetket oli ihan sairaan rankkia, ja no maanantai ja se tiistai meni siinä ihan zombeillessa, ei ikinä uskaltanut laittaa mitään ripsaria tai mitään.

Lentokentälle mua lähti viemään hostisä ja nuorempi sisko. Ja meinattiin sieltäkin myöhästyä kun isää ei hirveesti huvittanu vissiin olla ajoissa himassa et oltais päästy lähtemään ajoissa. No jaa. Kentällä oli sitten Chris ja Conor saatilla, ja tosiaan sit lensin yhden toisen suomalaisvaihtarin kanssa. Matkaselvityksessä tuli eka jotain häikkää laukkujen kanssa mutta siitäkin selvittiin sit Eeron kanssa ihan mallikkaasti.

Käytiin kahvilla Tim Hotronsissa ennen turvatarkastukseen lähtöä. Sieltä kun päästiin niin itkuhan siinä lopulta tuli. Ihan kaikilla. Meillä oli varmaan puolen tunnin isohali siellä Conorin ja Chrisin kanssa. Mulla meni kyllä paremmin kuin niillä, uskoihin; olin jo melko innoissani kotiinlähdöstä kummiskin. Oli aivan kamalaa lähtee käveleen kummiskin turvatarkastukseen. Chris juoksi sinne vaikkei olis edes saanut ja antoi viimeisen pusun siinä vielä. Viimeiset heilutukset lasin takii ja sitten Sini was gone.

Chrisin ottama kuva kun mun kone nousi ja lähti.

No nyt tää kirjoittaminen pisti taas ajatukset ja päänupin ihan sekaisin... Argh. Kirjoittelen tämänhetken fiilingeistä myöhemmin, jahka saan ne päästäni sanoiksi. Voi mennä jonkinaikaa. Lyhyesti sanottuna kuitenkin kulttuurishokkia tässä mukavasti vietellään. Kertoilen myöhemmin myös ekoista päivistä täällä Suomessa.

Että sellainen oli mun vaihtarivuoteni Kanadassa. Kiva kun jaksoitte lukea, kiitti! :--)

Sinderella