If Ottawa giveth, then Ottawa can taketh away.
-Stephen Harper
Jooo. Viikko tätä lystiä on nyt sitten enää jäljellä, aika hurjaa. Huomenna on graduation jonne mun aluevalvoja tulee koska hostit on taas liian kiireisiä... Haettiin tänään Chrisin kanssa gownit ja noi hatut, tuntuu ihan kun Tylypahkassa olis kun kiskoo sen päälleen. Kävin kans tänään palauttamassa mun koulupuvun, kysyttiin että lahjotanko vai haluanko rahat takas. Sanoin että lahjotan.
Mmmh. Oon tässä eilisestä asti alkanut pakkailemaan kamppeita Suomea varten. Kävin ostamassa toisen matkalaukun (vaikka luulin tosiaan eiliseen asti että selviäisin yhdellä laukulla mutta iskän haaveeks jäi), joudun sit pulittaan eksta 50 dollaria mutta eiköhän se oo sen arvoista. Tuliaiset on ihan jees mallilla, mutta uskon että hoppu kyllä vähän tulee. Miitta, Anne, Erika, äiti, veljet, Mice ja Elina puuttuu. Ja Chrisille pitäis ihan oikeesti hankkia jottain, mutta pää on ihaaaaan tyhjä. Oh well, onhan tässä vielä tosiaan kuusi kiireistä päivää aikaa.
Lauantaina oli Alisan läksiäiset. Muutaman tytön porukalla piettiin sille yllätysjuhlantapaset, oli kakkua ja sit annettiin sellanen rannekoru. Mitäs siinä... Alisa ei oikein koskaan oppinut kunnolla puhumaan enkkua kun sillä toisinaan oli vähän asenneongelmiakin, mutta oh well. Oli kummiskin mukavaa ja tuun tosi paljon kaipaamaan sitä taskurakettia! Ja Alisa was gone on Sunday.
Tänään sitten keräännyttiin toisella tyttöporukalla Krisztin takapihalle grillailemaan ja viettämään vähän niinkun tän läksiäisiä. Oli kivaa; syötiin kunnolla, juteltiin niitä ja näitä, ja kuunneltiin musiikkia. Kriszti lähtee lauantaina seittemältä iltapäivällä. Pittäis mennä lentokentälle saatille, mutta saas nähdä onko musta siihen. Vituttaa sinällään olla vika lähtijä, että joutuu hyvästeleen kaikki muut ennen omaa lähtöö. No jaa.
Viimeinen koulupäivä oli viime viikolla; virallinen tosin vasta maanantaina kun olin tehnyt enkun kokeen. Kokeet meni tunnetusti päin persettä, mutta mitäs pienistä. Viimesinä koulupäivänä otin sitten paljon kuvia kavereiden kanssa, kun kerta viimesiä vietiin koulupuvunkin suhteen.
Mei ja mun paras kaveri Adam sydän !
Avec Sarah ja Conor !
Writer's craft jengi Paige, Kriszti, Charlotte, Erin, ja suomalainen.
Hyi mun naama mut tosiaan Tim on kanssani !
Lauantai matkattiin muuten kans Chrisin kanssa Kingstoniin Fort Henryyn. Se on sellatte vanha linnakejutska, jossa on siis kaikkii historiajuttui siltä ajalta kun Englanti (?) vielä hallitti Kanadaa ja sitten ne soti ranskalaisia vastaan. Sen takia Kanada on kakskielinen maa. Jos jotakuta nyt sattu kiinnostamaan. Joop. Siellä oli sitten siis oikein ihmisiä töissä ja näyttelemässä senajan ihmisiä; sotilaita, opettajia, muita hengaajia. Oli mielenkiintosta nähdä senajan huonekaluja ja huoneita, ja käydä myös vankityrmissä jne. Vallan hieno kokemus oli.
Huomenna siis graduation, torstaina läksiäiset, perjantaina Kanadapäivä, sit Eileenin luo asumaan sunnuntaihin asti, maanantaina shoppaileen ja tiistaina...
Suomeen.
Mulla on tosi oudot fiilikset. Kaverit on alkanut itkemään ja suremaan mun lähtöä, ja mä... en oo itkenyt vielä kertaakaan, en tunnu sisäistävän sitä että oon pian poissa täältä. Haluan nähä perheen ja kaverit Suomes, mutten halua lähteä täältä. Oon ihan sillä fiilingillä kun en olis lähdössäkään, ja sekös ihmetyttää Chrisia ja kaikkia kun mua ei sureta ollenkaan. Tän merkinnän otsikkoa quotaten, mun pitäis alkaa jo oppia pelkään tiistaita... Haluun että se kaikki paska iskee muhun täällä eikä vasta lentokoneessa. Ni.
Pitäkäähän huolta, kohta nähdään!
Sinderella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti